�������������
���������������
Syntymä- ja asuinpaikka Hämeenlin-
na. Lapsosia kaksi, vaimoja yksi ja
lemmikkejä liikaa.
Tämä mies on se, joka kuunteli Harri
”Hii” Savolaisen tarpeeksi pöljän kuu-
loisen idean taksinsa takapenkiltä Lin-
nacruisingin perustamisesta. Pakko-
han siihen oli sanoa, että joo.
Ari on ollut lähes tulkoon aina mu-
kana talkoilemassa ympärivuotisesti.
Harmikseen hän oli juuri sen vuoden
tapahtumapäivänä muissa bisneksissä,
kun esiintymässä oli Freud, Marx, En-
gels & Jung.
Uusitalon ensimmäisenä omana
ajokkina sai kunnian toimia 1200 nap-
pisilmä-Lada. Miehellä oli ikää sem-
moiset 14 vuotta, kun peltojen rajat
jo ylittyivät pyörillä kulkevien kulki-
neiden puikoissa ja koppalakit pää-
sivät rankaisemaan häntä edesotta-
muksistaan. Ura harrastuksen parissa
on kehittynyt alun vastoinkäymisistä
– noh, voisi sanoa onnistuneesti, sillä
tämän hemmon kotipihaan saisi lyö-
tyä autokaupan pystyyn ihan nykyisel-
lä kalustolla.
Kulkineita Uusitalo alkoi tosimielel-
lä hankkia vuonna 1988. Yhteisomis-
tukseen hankittu -71 Ford Transit kulki
myöhemmin kovassa maineessa muun
muassa poliisiradiossa. Tuo ”matta-
musta kostaja” toimitti tuolloin liian
kalliiksi osoittautuneen kaukaisen su-
kulaisensa Chevy Vanin virkaa lähes
moitteetta. Muitakin vanhoja Fordeja
on ukko tullut omistaneeksi; onpa se-
kaan mahtunut kupliakin.
Ensimmäinen jenkkiauto (josta pu-
hutaan), Arin silmäterä, ensirakkaus,
”liekkibuicki”, on -66 Buick Electra ja
miehen omistuksessa edelleen. Väli-
kommenttina mainittakoon, että tytär
ja poika ovat sitten ne ensimmäiset
silmäterät. Ari on ymmärtänyt yhte-
nä harvoista, että ensirakkaus on aina
ensirakkaus, eikä sitä ainakaan myy-
dä kannata, jos ei se ole karkuunkaan
juoksemassa. Eikä tuolle taida hinta
olla kyllä määriteltävissäkään.
Muita autoja Uusitalon autoranchil-
la edustavat -69 Buick Electra avo, -69
Chevy Nova (kiihdytysauto), -63 Cadil-
lac Fleetwood, -69 Opel Kadett, -71
Buick Riviera, -74 Chevrolet Caprise
custom ja -85 El Camino eli ”el cama-
la”. Käyttöautona hänellä virkaa toi-
mittaa ”routamestari” eli Buick Road-
master -94.
Ari kuuluu sitkeydestään tunnettuun
tee-se-itse-lahkoon. Jos jokin hom-
ma ei heti luonnistu, kyllä sen aina
opetella voi. Ei mennyt sormi suu-
hun mainoshommissakaan, kun Ari ja
Gratschev sutivat pensseleillä Linnac-
ruising.tk-tekstit ajopeliensä kylkeen
näkyvyyden takaamiseksi kolmena en-
simmäisenä tapahtumavuonna.
Mitä tulee autojen laittamiseen, on
Nova ollut miehelle se suurin työmaa,
mutta myös se ylpeyden aihe. Säväyt-
tävin hetki koko harrastusautohistori-
assaan Arille onkin ollut se, kun veti
ekaa kertaa varttimailin kokonaan itse
rakentamallaan autolla.
Jos aletaan ajatella, mitä miehen
kokoelmasta vielä uupuisi, saa paikan
yhtä siivekäs auto kuin unelmakin eli
-59 4d hard top Buick.
Linnacruisingista Uusitalo mainit-
see, että se on suurin proggis, jossa
hän on mukana, ja suurta on myös mu-
kanaolon antoisuus. Ari kuuluu mie-
luummin niihin, jotka ovat kertomassa
eletystä ja tehdystä, kuin niihin, jot-
ka tyytyvät kuuntelemaan, ja elää sik-
si tapahtumalle täysin rinnoin. Lähti
se Spedekin aikoinaan Australiaan ko-
keilemaan, kaartaako hänen swingin-
sä siellä oikealle, kun se täällä kaar-
taa vasemmalle.
Onhan tuo tapahtuman järjestämi-
nen toisinaan rankkaa ja ristiriitoja-
kin selätetään, mutta on siinä jotakin
hienoa, että Linnacruising on täy-
sin tyhjästä synnytetty. Parasta mitä
Arin mielestä tapahtumalle on sattu-
nut, on se että Jämsän Paroni Esa Leh-
tinen tuli myyneeksi Satulinnan nykyi-
selle omistajalleen. Juuri sen ansiosta
”3G-ryhmä” sai idean viedä Linnacrui-
singin paikkaan, jossa kuminpolttokin
onnistuu, ja Aaro Pesonen Satulinnan
omistajana oli suopea idealle. Saam-
me kaikki nauttia cruisingeista ja ke-
rätä muistoja.
Ykkösmuistonaan cruisingista Uu-
sitalo pitää juuri tuota taianomaista
hetkeä, jolloin Savolainen höpötteli
ideaansa ilmoille taksin takapenkil-
tä vuonna 2002. Linnacruising-vuosi-
en esiintyjistä mieleenpainuvimmaksi
Ari nostaa Peer Güntin, mutta haaveis-
saan lauteilla näkisi vielä joskus Möt-
ley Crüen.
Arin sanoin voi summata koko har-
rastusympyrät kaikkine bensalitroi-
neen ja palaneine kumeineen: ”Ei
tässä mitään järkee ole, mutta onko
missään loppujen lopuksi sen enempää
järkeä?”
Ari morottaa vuoden 2011 letkasta.
19
